Mestarietsivä Antti Lindtman

Findiepedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mestari Etsivä Antti Lindtman, case 163d: "Menneisyyden haamut"
Ensi-ilta 2007
Ohjaus
Käsikirjoitus Kimmo Kurvi
avustaja Janne Saarinen
Leikkaus Janne Saarinen
Kuvaus
Pääosissa Antti Lindtman
Sanni Pursiainen
Kimi Mattila
Isabella Aalto
Sävellys
Tuotanto
Äänitys
Erikoistehosteet
Maskeeraus Kimi Mattila
Puvustus
Elokuvaryhmä(t) Team Paha
Kesto 48 min
Kieli suomi
Ikäraja 18 vuotta
Budjetti
Aiempi osa {{{aiempiosa}}}
Jatko-osa
IMDb
Elonet

Mestarietsivä Antti Lindtman: case 163d "Menneisyyden haamut" on vuonna 2007 valmistunut Team Pahan neljäs elokuva. Vuonna 2002 Team Paha oli vielä hieman hämmennyksissä ja sekaisin saatuaan juuri valmiiksi elokuvan Huonompi juttu, Timon! Silloin ryhmästä tuntui uskomattomalta että he olivat hukanneet elämästään n. 2 vuotta omakustanne-elokuvan tekemiseen, joka vieläpä sai osakseen varsin ristiriitaisen vastaanoton. Kaikki huomasivat ne ”jotkut hyvät jutut,” mutta kokonaisuus oli jäänyt keskitasolle. Mutta mainittakoon, että suurin kritiikki tuli kuitenkin ryhmältä itseltään!

Niinpä Ryhmän kesken sitten pohdittiinkin, että tässä seuraavassa elokuvassa pyrittäisiin säilyttämään kaikki hyväksi todetut asiat ja poistamaan ne ilmiselvät huonot. Todettiin, että tarinan tulisi olla ennen kaikkea yhtenäinen ja tiivis. Ei rönsyilyä! Ylipituuteen ehdottomasti ei saisi sortua! Kokonaisuus ratkaisee! Tämä tietysti asetti kovat paineet erityisesti käsikirjoitukselle. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että projektin tulisi olla työmäärältään kevyempi. No, se neljä vuotta mikä projektin valmiiksi saamiseen meni, ei todellakaan ollut mikään kevyt rupeama...

Elokuvan musiikit otettiin luvalla Mikseri.netin artisteilta, joten MEAL kelpaa myös julkiseen levitykseen. Elokuvasta on tehty DVD julkaísu, jossa ekstroina musiikkikappaleet kokonaisuudessaan, Team Pahan esittelyteksti sekä elokuvan kommenttiraita. Linkki elokuvan nettijulkaisuun löytyy alimpana.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Juoni

On kulunut vuosia siitä, kun Antti Lindtmanilla on viimeksi ollut keikka. Mestarietsivällä ei mene hyvin kun velat painavat päälle sekä päihdeongelma on kasvanut ulos pelkän "ongelman" mitoista ja lähentelee jo täyspäiväistä riippuvuutta.

Mutta kaikista pahinta on syyllisyys... Syyllisyys, jota Antti tuntee veljensä ja työparinsa Esan kuolemasta painaa Anttia niin että valveilla olo on silkkaa painajaista. Esan kuoleman jälkeen Antin elämä jämähti paikalleen, samalla kun ulkomaailma jatkoi kulkuaan eteenpäin.

Vaan uusia murheita kävelee aina vaan Antin toimistosta sisään. Ei väkivalloin, vaan kohtealiaasti ensin koputtamalla. Mutta murheita tai ei, Mestarietsivällä on taas keikka hoidettavanaan. Jostakin mustan seasta pilkistää hieman myös valoa, mutta menneisyyden haamut eivät tunnu vieläkään jättävän Anttia rauhaan. "Noh, ei muuta kuin Pami huuleen ja vastatuuleen!"

[muokkaa] Päärooleissa

[muokkaa] Muissa rooleissa

  • Lari Eriksson -Huumeparoni Igor "Mustakettu" + stippari ravintolassa
  • Kimmo Kurvi -Huumeparonin henkivartija Vladimir
  • Ilkka Niskanen -poplaritakkipoliisi
  • Janne Saarinen -poplaritakkipoliisi
  • Minna -kissan onnellinen omistaja takautumassa
  • Tytti + Tiina+ Ilona + Riina + Sirpa -Avustajat ravintolassa

[muokkaa] Musiikkiartistit / kappaleet

[muokkaa] Suunnittelu

Miten syntyi alkuperäinen idea tehdä elokuva juuri yksityisetsivästä? Varsinaista inspiraatiota ei käsikirjoittaja Kimmo Kurvi niin tarkkaan muista, mutta hänen kansioistaan löytyy epämääräisiä hahmotelmia ja idealuetteloita työnimellä ”antisankarimies” jo vuosien takaa. Valitettavasti vain ilman ainakin Kimmoa kiinnostavia tarkkoja päivämääriä. Ja sitten vain jo melko alkupuolella Kimmon muistiinpanoja mies -sanan tilalle vaihtuu etsivä. Ja hieman myöhemmin etsivän nimeksi tulee Lindtman. Käsikirjoitusvaiheessa elokuvaa ja sen etsivän roolihahmoa jo kirjoitettiinkin tämä samanniminen Team Pahan jäsen mielessä. Antti Lindtman vain sopi ihan luonnostaan niin täydellisesti tohelon tragikoomisen etsivän rooliin.

Jo Kimmon varhaisissa muistiinpanoissa on luonnosteltu monia ideoita ja linjoja jotka myös näkyvät valmiissa teoksessa. Yksi hyvissä ajoin mietityistä päälinjoista on kertojan ääni, eli nk. voiceover, jonka tarkoituksena on vahvistaa tarinankerrontaa, pitää paketti kasassa, kuljettaa juonta ja pitää katsoja kärryillä. Joku voi sanoa kertojaäänen olevan tähän varsin halpa, helppo ja amatöörimäinen(!) ratkaisu, mutta Kimmon mielestä kertojan ääni myös vain nyt kuuluu etsiväelokuvaan.

Kimmo ei muista ajatteliko hän film-noiria kun ideoi elokuvaa, eikä hän muuten vieläkään ole aivan varma mitä se edes oikeasti tarkoittaa. Hän sanoo, että fim-noir -elokuvassa kuuluu olla suunnilleen seuraavat asiat: yksityisetsivä, jolla menee huonosti ja jonka moraalinen puhtoisuus on vähintäänkin arveluttava, kohtalokas nainen, sekava ja monimutkainen juoni sekä se kertojan ääni. Ja nämä kaikkihan MEALista löytyvätkin. Kokonaan mustavalkoista kuvaakin mietittiin, leikkimistä valoilla/varjoilla ja muuta sellaista. Tästä kuitenkin luovuttiin heti alusta, suunnilleen niihin aikoihin kun kuvauksia ensimmäistä kertaa aloiteltiin. Ryhmä halusi luopua yhdestä sellaisesta asiasta, joka loppujen lopuksi on vain pintaa ja mitä he eivät myöskään vain yksinkertaisesti hallinneet. Kehityttävää löytyi paljon muiltakin osa-alueilta.

Mutta yksi asia on varmaa. Tarkoitus oli tehdä etsiväelokuva, persoonallisilla, Pahamaisilla vivahteilla. Ei keksiä koko genreä uudestaan.

Käsikirjoitus laadittiin samaan tapaan kuin Huonompi juttu, Timon! kässäri. Kimmo kirjoitti elokuvaa suunnilleen muutaman kohtauksen kerrallaan, jotka hän lähetti sähköpostilla 2. käsikirjoittajalle eli Janne Saariselle. Janne antoi tekstistä palautetta ja he keskustelivat mahdollisista muutoksista, jonka jälkeen Kimmo kirjoitti kohtaukset lopulliseen muotoonsa. Varsinaisen tarinan käsikirjoituksen kanssa tehtiin samaan aikaan myös toista osiota nimeltään ”huomautukset,” jossa mietittiin jo etukäteen jokaisen kohtauksen toteutusta. Huomautuksissa laadittiin suunnitelmia kuvauspaikoista, näyttelijöistä, lavasteista, erikoistehosteiden toteuttamisesta ja jopa kuvakulmista. Kimmo sanoo, että hänelle on vastenmielistä antaa vain tajunnan virrata ilman, että yhtään miettii onko jokin kohtaus ylipäätään mahdollista toteuttaa. Ja vanha klisee: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, todella pitää paikkansa.

Kimmon tapa kirjoittaa käsikirjoitusta on suunnilleen seuraavanlainen: ensimmäiseksi Kimmo kaivee kaapeistaan ja muistiinpanoistaan lukemattoman määrän yksittäisiä 1-2 lauseen ideoita. Seuraavaksi hän ottaa pääidean tai linjan, joka tässä tapauksessa oli siis hankaluuksiin joutuva yksityisetsivä, jolla menee muutenkin huonosti. Seuraavaksi yhdistetään kaikki ne yksittäiset ideat tuohon päälinjaan saaden toivottavasti aikaan jonkinlaisen tarina. Ja niinhän siinä sitten kävi, että projekti pääsi jälleen kerran sitten kuitenkin paisumaan ja rönsyilemään. Rakkaista lapsista -ideoista- on piinallisen hankala luopua, mutta jälkeenpäin tarkastellen oli vain hyvä, että jotkut näistä rönsyistä poistuvat ihan luonnonvalinnan kautta ajan rientäessä ja aikataulujen painaessa päälle. Tällöin kaikkea huomiota eivät saaneet yksittäiset hienot ja hauskat hallusinaatiot sekä erikoistehosteet. Vaan huomion sai se tärkein, eli itse tarina.

Edelleen elokuvasta löytyy kuitenkin Kimmolle aina niin rakkaita asioita, jotka toistuvat muissakin Team Pahan elokuvissa. Yksi tälläinen on naamioituneet, ylivarustellut poliisit. Kimmo vain yksinkertaisesti tykkää niin paljon naamioista, kaasunaamareista, pampuista, aseista, nahka-asuista sun muusta, että hänen on aivan pakko tunkea niitä joka paikkaan. Tällaisten poliisijoukkojenhan voidaan miltei sanoa myös kuuluvan lähitulevaisuuteen sijoittuviin elokuviin. MEAL:issa Antin elämähän on jämähtynyt jonnekin menneisyyteen samalla kun muu maailma on jo jossain kauempana. Poliisen tarkoitus on myös kärjistää tätä.

Elokuvan tarkasta käsikirjoituksen valmistumisajasta ei ole muistikuvaa. Sen Kimmo muistaa kuitenkin selvästi, että hän piirteli jo kuvakäsikirjoitusta alkuvuodesta 2003. Hän oli aloittanut vuoden alusta uuden koulun ja muistaa miten välitunnilla eräs silloinen luokkakaveri vilkaisi Kimmon olan yli ja sanoi: ”näyttää ihan kuvakässäriltä.” Tuo tokaisu antoi toivoa. Sillä ilmeisesti ainakin näytti hyvältä, vaikka Kimmosta itsestään tuntui siltä, ettei hän todellakaan tiennyt mitä oli tekemässä. Kuvakäsikirjoituksen tekeminen oli yksi uusi osa-alue, jolla pyrittiin edelleen lisäämään tulevan elokuvan eheyttä ja sujuvampaa tarinankerrontaa. Puhumattakaan siitä, miten paljon kuvakässäri helpottaisi työtä kuvatessa sekä ennen kaikkea editointipöydällä.

[muokkaa] Näyttelijöiden etsiminen

Pääosan esittäjä, eli Lindtman itse, lyötiin siis lukkoon jo käsikirjoitusvaiheessa. Lukaan ei muista tarkkaan miten muut näyttelijät elokuvaan valittiin, mutta mistään ainakaan kovin harkitusta castingista ei voitane puhua. Lähinnä homma sujui suunnilleen niin, että muihin päärooleihin laitettiin Pahan pojat, ja muihin pienempiin rooleihin kuka tahansa joka saadaan suostumaan. Ryhmä oli hieman epävarma mahtaisivatko he saada ketään houkuteltua mukaan tuhottuaan niin monta hyvää avustajatuttavuutta Timonin kuvauksissa. Vaan kuten monesti ennenkin, ryhmällä kävi hyvä tuuri. Osoittautui nimittäin, että yksi Pahalaisista onkin varsin pätevä Head Hunter.

Muiden näyttelijöiden valinnassa avuksi oli Kimi Mattila, joka suoritti noihin aikoihin siviilipalvelustaan Koivukylän lukiossa, jonka draamakurssilta hän bongasi erään lupaavan näyttelijättären nimeltään Sanni Pursiainen. Ryhmän onneksi Sanni oli sen verran nuori vielä, ettei hänellä ollut tietoa millaisten tyyppien kanssa oikein oli tekemisissä. Kyllähän Kimmo kävi silloin Sannia koululla tapaamassa, mutta –ja mitenkään Sannia väheksymättä- hän ei mennyt sinne katsomaan sopiiko Sanni varmasti rooliin tai osaako hän näytellä tai mitään sellaista. Kimmo kävi vain kysymässä, ettäkö ihan oikeasti Sanni suostuu näyttelemään heidän elokuvassaan. Ja niin Sanni sai toisen naispääroolin elokuvasta. Ainaskaan Kimmo ei tarkkaan muista mistä keksittiin pyytää Isabella Aaltoa toiseen naisrooliin, mutta hän arvelee Kimin olleen aktiivinen siinäkin. Isabella oli kaikille kuitenkin tuttu siltä ajalta kun Team Paha vielä opiskeli samassa lukiossa.

[muokkaa] Kuvaus

Ensimmäisen kerran kuvattiin varhaisella keväällä 2003. Tai oikeastaan se oli vielä talvea. Oli nimittäin perhanan kylmä, eikä Kimmon vanhempien autotallissa ole lämmitystä. Talliin lavastettiin melkein ihan oikea etsivätoimisto nimeltään Lindtman & Lindtman. Toimiston kalusteet kerättiin kierrätyskeskuksista, roskalavoilta ja autiotaloista. Niiden tarkoitus oli olla hieman nuhjaantuneita. Myös Ilkan ja Jannen tyhjien viskipullojen kokoelma osoittautui hyödylliseksi. Lisäksi autotalliin oli kertynyt paljon kaikkea kuvauksille hyödyllistä krääsää. Missään vaiheessa ei edes mietitty, voisiko ryhmä päästä kuvaamaan jonkun iskän tai äiskän toimistoon. Team Paha nimenomaan halusi kuvauspaikan näyttävän lavastetulta. Tämä siksi, että silloin se näyttää enemmän elokuvalta eli aidommalta. Ymmärrätte varmaan.

Kaikki toimistossa tapahtuvat kohtaukset saatiin kuvattua melko nopeasti purkkiin. Eli Team Pahalle nopeasti tarkoittaa noin kahta kuukautta. Se aika on ainaskin Kimmon muistoissa onnellista aikaa. Kaikki toimi oikein mallikkaasti ja toiveet olivat myös jatkon sujumisen suhteen korkealla. Kohtauksia jopa harjoiteltiin etukäteen. Erityisesti Antin ja Sannin välillä tapahtuvissa dialogin pätkissä harjoittelu osoittautui kuvatessa oikein hyväksi jutuksi.

Vielä kuvausten alkupuolella aioimme tehdä elokuvan ääniraidan ihan erillisillä mikrofoneilla. Ei siis pelkällä kameran mikillä. Mika Niskanen ja Lari Eriksson toimivat ensimmäisissä kuvatuissa kohtauksissa äänimiehinä operoiden lätkämailoihin kiinnitetyillä mikrofoneilla. Se näytti perhanan ammattimaiselta! Äänitys tapahtui Larin minidisc-laitteelle. Lari vei diskit mukanaan ja lupasi toimittaa ne Jannelle sellaisella formaatilla, että niitä voitaisiin editoida tietokoneella. Niitä äänitteitä odotellaan vieläkin, Lari.

Kevään 2003 jälkeisten tapahtumien muistikuvat puuroutuvat. Viimeiset puuttuvat isommat kohtaukset kuvattiin ilmeisesti kesällä tai syksyllä 2006. Vuonna 2007 ei taidettu enää kuvata ainakaan mitään kovin suurta, joitain yksittäisiä otoksia ehkä. Kesä 2003 – kesä 2006… Vuonna 2005 elokuva ei tainnut edistyä lainkaan. Mitä helvettiä noina kadonneina vuosina oikein tapahtui? Oli Team Paha sitten kännissä, huumeissa, riidoissa tai hulluruohoissa, mutta joka tapauksessa kuvaaminen oli kovin puuskittaista. Huolellisesti etukäteen kirjoitettu käsi- ja kuvakäsikirjoitus sekä kirjanpito siitä mitä kaikkea oli kuvattu onneksi mahdollistivat tämän.'

Vuonna 2005 Team Paha jäähdytteli tekemällä Poikakalenteri 2006sen.

Jossakin vaihheessa kuvattiin kohtauksia Mestarietsivän asunnolla. Antin roolihahmon kotina toimi silloinen Kimmon, Mikan ja Ilkka Niskasen kimppakämppä Vantaan Mikkolassa. Asunnossa kuvattiin mm. sittemmin leikkauspöydällä uhrattu kohtaus, jossa Antti tapaa keittiössään iloiset Herrat Kanin ja Ampiaisen. Janne ja Ilkka näyttelivät näitä eläimiä joiden tarkoituksena oli toimia Antin avuliaina huumehallusinaatioina läpi koko elokuvan. Sittemmin kuvausten venyessä, ja myös eläinpukujen joutuessa hukkaan, koko eläinteemasta luovuttiin. Sinänsä harmi, koska kohtauksen tekemiseen käytettiin vaivaa. Eläimet pelasivat keittiön pöydällä monopolia samalla kun söivät veristä jauhelihaa, sisäelimiä ja kaikkea muuta inhaa. Hienojen pukujen lisäksi eläimillä oli Kimin huolella tekemät kasvomeikit.

Elokuvan alkupuolen pitkä takautumakohtaus oli myös yksi prosessin alkupuolella kuvatuista kohtauksista. Senkin kuvaukset taisivat sujua melko mallikkaasti. Team Paha onkin parhaimmillaan juurikin tällaisissa hieman lyhyemmissä ja irrallisemmissa otoksissa, joita ei tarvitse linkittää ainakaan kovin tiiviisti toisiinsa.

Elokuvan takaa-ajo kohtaus taidettiin kuvata kesällä 2006. Tämän kohtauksen lopullinen suunnittelu ja käsikirjoitus oli Jannen ja Ilkan vastuulla. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa takaa-ajo on kuvailtu varsin pelkistetysti ja siinä takaa-ajo tehdään autoilla ja se päättyy kuvaan missä auto on katollaan ojassa ja Antti roikkuu sen vöissä tupakkia poltellen. Kimmon suuri ajatus oli, että Team Paha ostaa halvalla jonkin romuauton joka ihan oikeasti kammetaan katolleen, Antin istuessa koko ajan ratin takana. Kimmo onkin vanhaa koulukuntaa, hän haluaa erikoistehosteensa oikeina ja vaarallisina. Takaa-ajosta suunniteltiin alun perin myös ihan oikeasti vauhdikasta. Ajateltiin, että mentäisiin Sipoon hiekkateille kuvaamaan ja turvallisuus hoidettaisiin radiopuhelimien avulla. Nämä suunnitelmat olivat läsnä myös Jannen tekemässä lopullisessa tekstissä ja se näytti paperilla ihan samperin kovalta.

Noh, sitten tosiaan kun ryhmä oli odotellut kaksi vuotta, että takaa-ajo kohtaus kuvaisi itse itsensä, päätettiin sitä hieman keventää. Antin auto muuttui polkupyöräksi ja takaa-ajajatkin saivat allensa vain skootterit. Takaa-ajoon haluttiin kuitenkin jotakin koukkuja ja niinä päätettiin käyttää sitten kaikenlaisia hauskoja juttuja. Aivoriihi asiasta oli yhteinen ja suunnitelmat menivät varsinkin Kimmon puolelta taas kerran varsin lennokkaiksi. Lopulta onneksi ihan vain ajan rajallisuuden vuoksi Janne karsi kohtausta aina vain yksinkertaisemmaksi. Itse kuvaaminen oli kyllä hauskaa. Kohtauksen kuvaukset tehtiin Vantaan Havukoskella eräällä hiekkaisella kävelytiellä. Ja mitä vauhdikkuuteen tulee, niin kameralle tallentui sellainen hetki kun Lari kaatuu skootterillaan koska ei saa pidettyä sitä tasapainossa niin hiljaisessa vauhdissa! Vaan Jannelta kysyttäessä vauhti oli oikein riittävä, sillä hän kuvasi kohtausta mm. liikkuvan pakettiauton katolta ilman mitään kiinnitystä.

Elokuvan loppukohtauksen kuvaukset tehtiin sitten lopulta vasta vuonna 2006. Tuossa vaiheessa oltiin elokuvasta jo karsittu paljon Antin roolihahmon hallusinaatioita ja muita sekoiluita. Valitettavasti alkuperäisessä käsikirjoituksessa juuri loppukohtauksessa ovat hallusinaatiot ja kaikenlaiset kummalliset jutut varsin keskeisessä osassa. Joten Kimmo joutui siis palaamaan takaisin kirjoituspöydän äärelle. Siinä vaiheessa hänen oli kuitenkin jo helppoa pilkkoa turhia rönsyjä pois.

[muokkaa] Jälkituotanto

Mainittakoon heti alkuun, että elokuvaa alettiin editoida heti alkuun jo vuonna 2003 kuvausten rinnalla. Mutta sittemmin myös editoinnista tuli yhtä puuskittaista ja sekavaa kuin kuvaamisestakin, joten tässä keskitytään nyt pääasiassa vain vuoden 2007 tapahtumiin. Pääeditoijana toimi Janne Saarinen milloin kenenkin kynnelle kykenevän kanssa.

Vuoden 2007 alkupuolella oli Team Paha saanut leffan kuvallisesti editoitua, ainakin karkeasti. Koska kesällä äänitettiin jo varsin oleellista osaa elokuvasta nimittäin voiceoveria, mikä ei olisi onnistut jos leikkaus ei olisi ollut ainakin melko lopullisessa muodossaan. Kimmoa naurattaa vieläkin kun hän muistelee miten hänen ja Jannen naamat venähtivät toistuvasti norsun vitulle koettaessaan saada Anttia joustamaan aikataulustaan äänityksille: ”Mjoo, tossa ens kuussa vois tossa yhtenä torstaina olla 1,5 tuntia aikaa ja sit heti perään kolmen viikon päästä siitä taas yks tunti.” Jumpe! Noh, Antti on kovin kiireinen mies, ja kyllähän ne lopulta kaikki löpinät purkkiin saatiin.

Yks helvetti olikin sitten musiikkien hommaaminen leffaan. Kimmo ja Janne pitivät asian tiimoilta salaisen tapaamisen, jossa sovittiin, että Kimmo saisi tässä asiassa yksinoikeuden. Sopimus meni siihen malliin, että jos Kimmo hommaa leffaan musiikit niin hänen valinnoistaan ei sitten mussuteta! Niinpä Kimmo alkoi kahlaamaan läpi loputtomalta tuntuvaa musiikkitarjontaa Mikseri.netistä. Leffaan sopivaa musiikkia löytyi lopulta runsaastikin, vaan ongelmaksi osoittautui ettei moni sivustolle musiikkia laittanut artisti ollut vaivautunut laittamaan mitään yhteystietojaan oheen! Sitten kun jotkut olivat viimeksi vierailleet sivustolla jotain 4 vuotta sitten niin hermohan Kimmolta meinasi siinäkin mennä. Mutta vaikeuksien kautta voittoon, kiitos kaikille artisteille.

Ensi-ilta sitten todellakin alkoi kuin alkoikin lähestyä. Se tuntui ryhmästä aivan uskomattomalta, suorastaan hyvältä unelta. Lokaatiota ensi-illalle järjestettäessä apuun tuli taas ryhmän hyvä ystävä, vanhan lukiomme kuvaamataidon opettaja Timo Pörhölä, johon onneksemme olimme onnistuneet pitämään välit melko lämpiminä. Timon kautta saimme järkättyä leffalle esitystilat Korson monitoimikeskus Lumoon.

Yleisömäärä oli mittava kun katsomoon saapui isien ja äitien lisäksi ihan pari ryhmän kaveriakin. Team Pahan päällimmäinen fiilis leffan valmistumisen myötä oli varmastikin helpotus, kun vihdoin saimme MEAL-apinan niskastamme. Mutta koko ryhmä on myös sitä mieltä, että vihdoinkin heillä on elokuva, jota todella voi näyttää ilman tuskanhikeä kenelle vaan, missä vaan ja milloin vaan.

[muokkaa] Nippelitietoa

  • Elokuva julkaistiin 12.6.2008 Internetissä julkisesti Indietaivas-sivustolla
  • Elokuvaan saatiin CityHinauksen hinausauto sponsorina
  • Elokuvaa kuvattiin vuosina 2003 - 2007
  • Elokuvan naispääosan esittäjä Sanni Pursiainen oli ryhmältä kateissa 2005 - 2006
  • Antti Lindtman esiintyi omalla nimellään
  • Antti Lindtman oli elokuvan tuotannon aikana ehdolla sekä kunnallisvaaleissa, että eduskuntavaaleissa
  • Elokuvan yliluonnollisissa kohtauksissa äänitehosteena oleva kohina symboloi huonoa yhteyttä Helvetistä
  • Elokuvan raakamateriaalia syntyi 25 kpl 60min DV-nauhoja
  • Elokuva on kuvattu Sony TRV-950e DV kameralla
  • Poliisien selässä oleva EPJ merkintä viittaa Team Pahan aiempaan elokuvaan Huonompi juttu, Timon!
  • Vuonna 2005 Team Paha oli niin väsähtänyt projektiin, että teki jäähdyttelyksi Poikakalenteri 2006sen

[muokkaa] Elokuva internetissä

Haettu osoitteesta http://findiepedia.net/~jm/index.php/Mestarietsiv%C3%A4_Antti_Lindtman
Henkilökohtaiset työkalut